Erota liikkuminen zoomaamisesta
Samasta kameran paikasta polttovälin muuttaminen muuttaa sitä, kuinka paljon kohtausta kuvaan mahtuu. Se ei sinänsä luo uutta näkökulmaa. Lähemmäs meneminen muuttaa lähellä ja kaukana olevien elementtien suhteellisia kokoja. Tämä ero on tärkeä, kun ovi näyttää liian dominoivalta tai kaukainen torni liian pieneltä. Zoomaaminen voi rajata ongelman pois muuttamatta taustalla olevaa suhdetta.
Kokeile yksinkertaista vertailua rakennuksen nurkan vieressä. Tee läheltä lähikuva laajalla kuvakulmalla, astu sitten turvallista reittiä pidemmälle ja käytä kapeampaa kuvakulmaa, jotta rakennusta mahtuu kuvaan samankaltainen määrä. Vertaa lähellä olevaa nurkkaa kaukaiseen reunaan. Usein puhutaan puristumisesta, mutta se liittyy kauempaan näkökulmaan, ei mystiseen ominaisuuteen, joka järjestelisi tilaa uudelleen objektiivin sisällä.
Päätä, mitä pystysuorien pitää tehdä
Kun kallistat kameraa ylöspäin, pystysuorat reunat taipuvat kohti pistettä kuvan yläpuolella. Tämä voi välittää kokemuksen seisomisesta korkean rakennelman alla. Se voi myös saada hiljaisen julkisivututkimuksen näyttämään epävakaalta. Kumpikaan lopputulos ei ole yleisesti oikea. Päätä, kertooko valokuva rakennuksen mittasuhteista vai siitä tunteesta, kun katsoo sitä ylöspäin.
Pidä kamera vaakatasossa, jotta kuva näyttää korkeammalta katsotulta, ja lisää tarvittaessa etualaa. Rajaa myöhemmin, jos resoluutio sallii. Siirtolinssi voi muuttaa kuvarajausta säilyttäen kameran suunnan, mutta se on erikoisvarustetta eikä lähtökohtainen vaatimus. Ohjelmistokorjaus on toinen vaihtoehto, jonka hintana ovat rajaus ja mahdollinen venyminen. Jätä tärkeiden reunojen ympärille tilaa, jos korjaus kuuluu suunnitelmaasi.
Muuta korkeutta keksimättä pääsyoikeuksia
Matalalta otettu kuva voi korostaa sokkelia, sisäänkäynnin portaita tai ulkonevaa katosta. Korkeampi julkinen näköalapaikka voi paljastaa kattojen suhteita, jotka katutasolta eivät näy. Aloita laillisista, tavallisista vaihtoehdoista: julkisesta terassista, sallitusta museon parvekkeesta tai loivasti nousevasta jalkakäytävästä. Tarkista kohteen ajantasaiset säännöt äläkä oleta, että julkisesti näkyvälle katolle pääsee julkisesti.
Centre Pompidou Pariisissa, jonka suunnittelivat Renzo Piano ja Richard Rogers, on hyvä esimerkki siitä, miten liikenteen kulku voi olla näkyvää arkkitehtuuria. Lontoon Barbicanissa kohotetut jalankulkureitit tarjoavat toisen tavan ymmärtää, miten rakennukset yhdistyvät. Pääsy ja käyttöolosuhteet voivat muuttua kummassa tahansa paikassa. Opetus on selvittää laillisia reittejä, ei hakeutua dramaattiseen paikkaan mihin hintaan hyvänsä.
Anna etualan elementille tehtävä
Etualan elementin pitäisi auttaa selittämään kohdetta. Käytävä voi kehystää sisäänkäynnin, pylväs voi johdattaa jatkumoon ja puu voi näyttää etäisyyden kadun ja rakennuksen välillä. Jos esine peittää vain osan julkisivusta, siirry, kunnes se joko muuttuu tarkoitukselliseksi muodoksi tai poistuu kuvasta. Puolivälin ratkaisut häiritsevät usein enemmän kuin selvät esteet.
Pariisin Louvren pihapiiri ja pyramidi osoittavat, miten vanhat julkisivut ja uudempi geometrinen rakennelma voivat jakaa saman kuvan. Voit tehdä kuvan kontrastista, linjauksesta tai liikkeestä pihan läpi. Nämä ovat eri aiheita. Omalla reitilläsi tavallinen bussikatos vanhaa seinää vasten voi tarjota yhtä hyödyllisen vertailun mittakaavasta ja materiaaleista.
Säilytä ihmismittakaava lavastamatta väkijoukkoa
Ihminen oven lähellä antaa silmälle tutun vertailukohdan, mutta ihmiset eivät ole vaihdettavissa olevia mittalaitteita. Vältä tunkeilevia läheiskuvia tai jonkun eristämistä mahdollisesti arkaluonteisessa tilanteessa. Harkitse, voisiko sisäänkäynti, kaide, polkupyörä tai penkki välittää mittakaavan yhtä selvästi. Valokuvaamista ja julkaisemista koskevat säännöt vaihtelevat paikan ja käyttötarkoituksen mukaan, joten tarkista, mikä koskee tilannettasi.
Jos odotat jalankulkijan ylittävän kuvasi, pysy poissa reitiltä äläkä painosta ketään liikkumaan. Mieti, missä hänen siluettinsa osuu: ihminen vilkkaan ikkunaruudukon edessä voi jäädä tunnistamattomaksi, kun taas sama hahmo hiljaista seinää vasten voi selkeyttää koko kohtauksen. Tavoitteena on kuvata, miten rakennus kohtaa arjen, ei poistaa siellä liikkuvia ihmisiä.
Anna kolmen kuvakulman ansaita paikkansa
Valitse yksi rakennus ja ota siitä etunäkymä, vinokulmakuva ja yksityiskohtakuva. Anna kullekin eri tarkoitus. Etunäkymä voi selittää rytmiä, vinokulma erottaa tilavuudet toisistaan ja yksityiskohta voi paljastaa liitoksen tai kynnyksen. Jos kaikki kolme sanovat saman asian, vaihda yhtä kuvakulmaa sen sijaan, että kokeilet vain toista rajausta.
Tarkastele kuvasarjaa pienenä tarinana. Voiko paikkaan tutustumaton ymmärtää sen kokonaismuodon ja yhden erityisen suhteen? Sinun ei tarvitse kuvata jokaista julkisivua. Vaatimattomien havaintojen yhtenäinen kokonaisuus voi paljastaa enemmän kuin yksi häikäisevä kulma, joka peittää rakennuksen järjestyksen.